Mitä on näyttöön perustuva käytäntö?

Toimintaterapeuttiliiton ammattieettisten ohjeiden (Toimintaterapeuttiliitto 2011) mukaan toimintaterapia perustuu mm. näyttöön perustuvaan käytäntöön ja tutkimustiedon hyödyntämiseen. Aina ei kuitenkaan ole ihan selvää, mitä tämä näyttöön perustuva käytäntö oikein tarkoittaa.

Näyttöön perustuva käytännölle(Evidence-based practice) on useita, vain vähän toisistaan poikkeavia, määritelmiä (ks. Law & Macdermid 2008). Monet näistä määritelmistä kuitenkin korostavat tavalla tai toisella, että näyttöön perustuvassa työskentelyssä päätöksenteon tulisi perustua terapeutin tietotaitoon ja kokemukseen, parhaaseen saatavilla olevaan tutkimustietoon sekä asiakkaan ainutkertaisen elämäntilanteen, ympäristön ja arvojen huomiointiin. Yksi esimerkki näyttöön perustuvan käytännön määritelmästä on peräisin Mary Law:lta ja kollegoilta:

"In fact, EBP(Evidence-based practice) can be considered to be a combination of information from what we know from research, what we have learned from clinical wisdom, and what we learned from information from client and ther family. This combination of information enables us to work with clients and families to make the best use of knowledge." (Law & al 2004, lainattu Law & Macdermid 2008)

Vapaa käännös:

"Näyttöön perustuva käytäntö voidaan nähdä yhdistelmänä siitä tiedosta, minkä tiedämme tutkimuksen perusteella sekä siitä, minkä opimme kliinisestä kokemuksesta ja siitä, mitä opimme asiakkaalta ja hänen perheeltään. Tämä tiedon yhdistelmä antaa meille mahdollisuuden työskennellä asiakkaan ja hänen perheensä kanssa ja käyttää tietoamme parhaalla mahdollisella tavalla." (Law & al 2004, lainattu Law & Macdermid 2008)

Mielestäni tässä määritelmässä yhdistyy hyvin näyttöön perustuvan käytännön ydin - siinä on kysymys eri tietolähteistä saadun tiedon yhdistämistä asiakkaan parhaaksi. Tutkimustieto tuo oman lisänsä toimintaterapeutin päätöksentekoon ja auttaa muuhun tietoon yhdistettynä valitsemaan kullekin asiakkaalle esimerkiksi parhaan mahdollisen terapiamuodon. Tutkimustieto ei kuitenkaan yksin riitä - asiakasta ei saa koskaan saa unohtaa päätöksenteossa.

Toinen tärkeä näkökulma näyttöön perustuvaan käytäntöön on peräisin jo lähes klassikon asemaan nousseesta Sally ja John Bennettin artikkelista The process of evidence-based practice in occupational therapy: Informing clinical decisions (Bennett & Bennett 2000). Artikkelissa Bennett ja Bennett esittelevät toimintaterapian näyttöön perustuvan käytännön prosessimallin. Prosessi alkaa tiedon tarpeen tunnistamisesta ja jatkuu tiedontarpeen rajaamisen, tiedonhakemisen, tiedon kriittisen arvioinnin kautta, tiedon soveltamiseen käytännössä.

Prosessinäkökulma näyttöön perustuvaan käytäntöön on tärkeä, koska se antaa vihjeen siitä, mitä näyttöön perustuva käytäntö voisi tarkoittaa jokapäiväisen työn kannalta. Prosessimallin mukaan toimintaterapeutin tulisi tunnistaa työssään sellaisia tilanteita, joissa tutkimustiedon hyödyntäminen on tarpeellista. Tämän jälkeen hänen tulisi osata rajata tiedontarve ja etsiä/löytää sopivaa tutkimustietoa. Lopuksi, ennen tiedon soveltamista käytäntöön, hänen pitäisi vielä arvioida löydetyn tiedon luotettavuutta ja näin varmistaa, että tutkimustiedon soveltaminen on varmasti asiakkaalle hyödyllistä.

Miltä kuullostaa? Ehkei ihan yksinkertaiselta, mutta oman kokemukseni mukaan kuitenkin varsin mahdolliselta. Harjoittelua se tietysti vaatii, eikä osaava apu ole pahitteeksi...

Lähteet:
Toimintaterapeuttiliitto. 2011. Ammattieettiset ohjeet (pdf), Viitattu 9.11.2011

Law, M. & Macdermid, J. 2008. Introduction to Evidence-Based Practice, Teoksesta Law, M. & Macdermid, J.(toim.) 2008. Evidence-Based Rehabilitatioin: A Guide to Practice, Slack Incorporation

Law, M. Pollock, N. & Stewrt, d. 2004. Evidence-based Occupational Therapy: concepts and strategies. New Zealand Journal Of Occupational thrapy 51(1), 14-22

Bennett, S. & Bennett, J.W. 2000. The process of evidence-based practice in occupational therapy: Informing clinical decisions. Australian Occupational Therapy Journal, 47, 171-80. Saatavissa otseeker -sivustolta.

Kohti näyttöön perustuvaa käytäntöä mielenterveystyössä

Alla on Toimintaterapeutti -lehden lokakuun numerossa Toiset tutkii -palstalla julkaistu kirjoitus toimintaterapiasta, tutkimuksesta ja mielenterveystyöstä. Se oli ensimmäinen kirjoitukseni uudelle Toiset tutkii -palstalle. Kirjoitusprosessi oli kyllä täyttä tuskaa. 3000-merkkiä on tavattoman paljon vähemmän tilaa kuin kolmen kirjallisuuskatsauksen esittelyyn pitäisi käyttää. Lisäksi en erityisesti pidä AJOT -lehdessä julkaistuista kirjallisuuskatsauksista. Niissä pienet ja mahdollisesti metodologisesti vähän kyseenalaiset tutkimukset tuntuvat saavan helposti suuremman painon kuin ansaitsisivat. Toisaalta ainakin minä olen saanut monesti AJOT:n kirjallisuuskatsauksista vaikutelman, että kirjallisuuskatsauksien kirjoittajat ajattelisivat systemaattisten kirjallisuuskatsauksien olevan jotenkin automaattisesti hyvää tutkimusnäyttöä. Näin ei tietenkään oikeasti ole, vaan kirjallisuuskatsauksien päätelmät ovat korkeintaan niin luotettavia kuin niiden lähteinä käytetyt tutkimukset(ks. Egger 2001)

Egger M, Smith GD, Sterne JA. Uses and abuses of meta-analysis. Clin Med. 2001 Nov-Dec;1(6):478-84.


Kohti näyttöön perustuvaa käytäntöä mielenterveystyössä

Tutkimusnäytön hyödyntämisestä toimintaterapiassa on vähitellen tulossa arkipäivää. Tutkimusnäytön löytäminen, tulkitseminen ja hyödyntäminen voi kuitenkin olla työlästä. Yksi tapa helpottaa tutkimusnäyttöön perehtymistä on lukea systemaattisia kirjallisuuskatsauksia. Systemaattisen kirjallisuuskatsaus on (tutkimus)artikkeli, johon on tiivistetty systemaattisesti eri tietokannoista kerätty ja kriittisesti arvioitu, tarkasti rajattuun aiheeseen liittyvä, tutkimustieto.

Yhdysvaltalaisen American Journal of Occupational Therapy (AJOT ) -lehden touko-kesäkuun numeron teemana oli toimintaterapia mielenterveyskuntoutuksessa. Lehdessä julkaistiin kolme mielenterveystyöhön liittyvää systemaattista kirjallisuuskatsausta. Ensimmäinen kirjallisuuskatsaus selvitti toimintaterapian vaikuttavuutta työssäkäynnin ja opiskelun kannalta (Arbesman ym. 2011). Toinen kirjallisuuskatsaus keskittyi toimintaterapian hyötyihin yhteisöön osallistumisen ja roolien ylläpitämisen tukemisessa (Gibson ym. 2011). Kolmas kirjallisuuskatsaus puolestaan liittyi toiminnallisten ryhmien hyötyyn mielenterveyskuntoutuksessa (Bullock & Bannigan 2011).

Kirjallisuuskatsauksien tulokset ovat varovaisen lupaavia. Arbesmanin ja muiden kirjallisuuskatsauksessa löydettiin näyttöä mm. yksilöidysti järjestetyn tuetun työssäkäynnin ja tuetun opiskelun positiivisesta vaikutuksesta myöhempään työllistymiseen ja opiskeluun. Gibson ja kollegat puolestaan löysivät näyttöä esimerkiksi sosiaalisten taitojen, päivittäisten toimintojen ja neurokognitiivisen harjoittelun hyödyistä. Bullock ja Bannigan eivät kirjallisuuskatsauksessaan pystyneet tekemään johtopäätöksiä toiminnallisten ryhmien vaikuttavuudesta suuntaan tai toiseen. Ongelmana oli, kuten toimintaterapiassa monesti on, tutkimuksen vähäinen määrä. Bullock ja Bannigan kuitenkin toteavat, että näytön puute ei tarkoita vaikuttavuuden puutetta ja he suosittelivatkin toiminnallisten ryhmien käytön jatkamista, kunnes lisänäyttöä saadaan.

AJOT:n päätoimittaja Dr. Sharon A. Gutman kirjoittaa pääkirjoituksessaan kirjallisuuskatsauksien olevan yritys vahvistaa tutkimusnäyttöön pohjautuvaa toimintaterapian käytäntöä mielenterveystyössä (Gutman 2011). Matka on kuitenkin vielä alussa. Jokaisessa kirjallisuuskatsauksessa korostettiin lisätutkimuksen tarvetta. Myös Gutman tuo lisätutkimuksen tarpeen esiin erityisesti lasten ja nuorten kohdalla. Toisaalta varmojen johtopäätöksien tekeminen paikoitellen hyvin hajanaisen ja monenlaatuisen tutkimuksen pohjalta on vaikeaa. Näin ollen kirjallisuuskatsauksien johtopäätökset eivät ole aivan ongelmattomia. Jos mielenterveystyöhön ja toimintaterapiaan liittyvä tutkimus kuitenkin kiinnostaa, on yllä mainittuihin kirjallisuuskatsauksiin tutustuminen hyvä tapa aloittaa.

Yllä esitellyt kirjallisuuskatsaukset ovat ilmaiseksi luettavissa American Journal of Occupational Therapy -lehden kotisivuilla osoitteessa: http://ajot.aotapress.net/content/65/3.toc.

Lähteet:

Arbesman, M., & Logsdon, D. W. (2011). Occupational therapy interventions for employment and education for adults with serious mental illness: A systematic review. American Journal of Occupational Therapy, 65, 238–246.

Bullock, A., & Bannigan, K. (2011). Effectiveness of activity-based group work in community mental health: A systematic review. American Journal of Occupational Therapy, 65, 257–266.

Gibson, R. W., D’Amico, M., Jaffe, L., & Arbesman, M. (2011). Occupational therapy interventions for recovery in the areas of community integration and normative life roles for adults with serious mental illness: A systematic review. American Journal of Occupational Therapy, 65, 247–256.

Gutman S.A. (2011) FROM THE DESK OF THE EDITOR Special Issue: Effectiveness of Occupational Therapy Services in Mental Health Practice American Journal of Occupational Therapy May/June 2011 vol. 65 no. 3 235-237